17.2.2011 syntyi kauan odottamamme fieldspanielipentue Kainuussa Melalahdessa. Tuosta pentueesta saimme omamme, suloisen narttupennun. Se sai komean nimen DIDILCOM´S HEN DEA ICAUNIS. Perheessämme pikku "Cainoa" oli todella odotettu täydestä sydämestä, koko perheen voimin. 8.4.2011 alkoi meidän yhteinen elämämme...
maanantai 30. toukokuuta 2011
25.5.2011 Cainon eka reissu Linnosaareen
Niin sitä vietimme jäiden jälkeen ensimmäisen illansuun saunasaaressamme ja Caino sai ensimmäisen kerran olla Buster-kyydissä. Luottavainen tyttö, ei ongelmaa veneessäkään. Caino juoksenteli saaressa nauttien oikein sydämensä kyllyydestä. Juho ja Jenni piti Cainolla vauhtia yllä ja tutkittiin oman tontin rajoja oikein koko perheen voimin. Mukava ilta aina siihen saakka, kun istuimme rauhassa rantakivillä nuotiolla kunnes yhtäkkiä Caino meni vaisuksi, haki vain paikkaa käydä makuulle Juhon takin päälle. Suupielet olivat valkoisen kuolan/vaahdon vallassa, niinkuin korvat, ja koko pikkukoira.. Jokin reaktio oli kyseessä, mutta vaikea sanoa, mistä oire aiheutui. Caino oli voipunut, ja veltto.. sitten tuli meille kiire pois saaresta. Laitaatsillan telakalle päästyämme soitimme päivystävälle eläinlääkärille, mutta sieltä suunnasta ei oikein apuja tuntunut tulevan. Kyllä me olimme peloissamme!! Lapset itkivät, ja niin itki kyllä vähän "äippäkin" siitä pelosta, että menetämme tuon pienen suloisuuden, ennenkuin meidän yhteinen elämämme on päässyt oikein kunnolla edes alkuun. Vaan oksetuksen, maidonjuonnin ja hiilitablettien myötä koira"vauva" tokeni, ja elelee elämäänsä entiseen malliin, iloisena ja riehakkaana - mutta selkeästi huomaa, että myös tottelevaisempana kuin vielä viikko-pari sitten. Tässä tuli opetus siitä itselle, että elämänlanka on niin hauras - se voi katketa niin arvaamattoman nopeasti - onneksi ei Cainon kohdalla sentään vielä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hui kamalaa :( Onneksi Caino on nyt kunnossa! Ettei mikään käärme tai ampiainen olisi ollut tähän outoon reaktioon syyllinen? Meillä ainakin kissalla on tullut hullunlailla vaahtoa suusta, kun ampiainen pisti.
Pepen väki
Se on myös yksi mahdollisuus.. vaikea sanoa, missään ei näkynyt "jälkiä", mutta vaahtoa tuli ja koira oli "kipeä".. ihan kauheeta. Mutta onneksi oli Cainolla suojelusenkeli matkassa ja kaikki on hyvin..
Onneksi kaikki on nyt hyvin :) Ei meilläkään näkynyt mitään jälkeä ampiaisen pistosta, kun kissa oli ilmeisesti napannut sen ampparin suuhunsa ja se oli pistänyt suuhun :/ Meillä on melkein aina pidemmillä reissuilla mukana kyypakkaus, auttaa myös ampparinpistoihin.
Meillä tuo vanhempi koira söi pentuna ukonhattua ja silloin tosiaan kuolasi etupään ihan märäksi, vaahtoa suupielissä ja myös takapää lähti alta. Voi siis olla ihan sitäkin, että oli syönyt jotain "syömäkelvotonta" - pennut kun pistävät suuhunsa kaiken...
Onneksi toipui nopeasti teilläkin:)
Lähetä kommentti