Niin se vain aika kuluu ja Caino on kasvanut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ilahduttava on ollut huomata, miten linnustaminen on mieleistä puuhaa. Voi sitä iloa ja hännän vispausta kun Caino pääsee tuoreille linnunhajuille!! Ja ensimmäinen Pyy saatiin ammuttua jo reilu kuukausi sitten. Kalalla olo kuuluu myös lempiasioihin. Kova tyttö kalojen perään ja silmä kovana, pää kallellaan verkoilla katsoo mitä verkosta nousee. Metsässä liikkuminen isännän kanssa päivittäin on kasvattanut jo mukavan jäntevät lihakset jalkoihin ja se pennunomainen hintelyys alkaa kadota. Kova tyttö Caino on edelleen kuljettelemaan sukkia, kenkiä yms. kiellettyä, mutta on ilo huomata että EI sana on alkanut saamaan oikean merkityksensä. Vieläkun opittaisi kulkemaan hihnassa "fieldimäisesti". Huoh.
