Nyt alkaa pikkuhiljaa löytyä jo kuuliaisuuttakin :)

On ollut ihana kesä. Niin sitä vaan on kesän aikana opittu Cainon kanssa elämän perusasioita, kuten yksinoloa, tottelevaisuutta ja pikkusen uimistakin.. Tästä kaikesta ainakin muistona säpäleiksi purtu ja revitty ovi, kuvia kesäisistä Linnosaaren reissuista, märkä turkkia, laiturilta putoamista :D

Huolissaan olen ollut Cainon väriävaihtavasta turkista, joka on kesän aikana muuttunut yhä enemmän ruskeaksi. Mutta kasvattajalta sain lohduttavan kommentin, että pentukarvan vaihtumisen jälkeen musta väri syvenee  :)

Caino on persoona. Vahva sellainen. Se osaa olla niin suloinen, niin ihana fieldspanieli. Ja hetken kuluttua saa hermot kiristymään mitä vekkuleimmilla tempauksillaan. Pureminen on historiaa, ja suussa komeilee upean valkoinen hammasrivistö. Hampaiden pesukin tuntuu Cainosta mukavalle - kukapa ei haluaisi panostaa raikkaaseen suuhun.

Syksy tuo tullessaan enenevässä määrin yksinoloa töiden - ja koulun alettua, saa nähdä minkälaista tuhoa se tuokaan tullessaan...