Tänään ollaan vietelty kotipäivää, ensin aamupäivällä Caino sai olla Jounin mukana töissä - ja juosta siellä metsässä, ja nyt iltapäivällä neiti on viihtynyt uudella etuterassillamme luuta pureskellen, välillä nukkuen ja auringosta nautiskellen. Vaikka on hetkiä, että tuntuu virtaa ja höpsöjä juttuja koiralla riittävän jopa yli sietokyvyn - ei silti enää luopuisi tuosta pikkuotuksesta mistään hinnasta. On hän niiiiiin rakastuttanut meidät itseensä. Kunpa vain omat taidot riittäisi kasvattamaan/kouluttamaan tuosta mustasta "Cainokaisesta" mahdollisimman tasapainoisen aikuisen koiran....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti