Miusta on tullut jo iso neiti...

Niin se vain aika kuluu ja Caino on kasvanut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ilahduttava on ollut huomata, miten linnustaminen on mieleistä puuhaa. Voi sitä iloa ja hännän vispausta kun Caino pääsee tuoreille linnunhajuille!! Ja ensimmäinen Pyy saatiin ammuttua jo reilu kuukausi sitten. Kalalla olo kuuluu myös lempiasioihin. Kova tyttö kalojen perään ja silmä kovana, pää kallellaan verkoilla katsoo mitä verkosta nousee. Metsässä liikkuminen isännän kanssa päivittäin on kasvattanut jo mukavan jäntevät lihakset jalkoihin ja se pennunomainen hintelyys alkaa kadota. Kova tyttö Caino on edelleen kuljettelemaan sukkia, kenkiä yms. kiellettyä, mutta on ilo huomata että EI sana on alkanut saamaan oikean merkityksensä. Vieläkun opittaisi kulkemaan hihnassa "fieldimäisesti". Huoh.

Nyt alkaa pikkuhiljaa löytyä jo kuuliaisuuttakin :)

On ollut ihana kesä. Niin sitä vaan on kesän aikana opittu Cainon kanssa elämän perusasioita, kuten yksinoloa, tottelevaisuutta ja pikkusen uimistakin.. Tästä kaikesta ainakin muistona säpäleiksi purtu ja revitty ovi, kuvia kesäisistä Linnosaaren reissuista, märkä turkkia, laiturilta putoamista :D

Huolissaan olen ollut Cainon väriävaihtavasta turkista, joka on kesän aikana muuttunut yhä enemmän ruskeaksi. Mutta kasvattajalta sain lohduttavan kommentin, että pentukarvan vaihtumisen jälkeen musta väri syvenee  :)

Caino on persoona. Vahva sellainen. Se osaa olla niin suloinen, niin ihana fieldspanieli. Ja hetken kuluttua saa hermot kiristymään mitä vekkuleimmilla tempauksillaan. Pureminen on historiaa, ja suussa komeilee upean valkoinen hammasrivistö. Hampaiden pesukin tuntuu Cainosta mukavalle - kukapa ei haluaisi panostaa raikkaaseen suuhun.

Syksy tuo tullessaan enenevässä määrin yksinoloa töiden - ja koulun alettua, saa nähdä minkälaista tuhoa se tuokaan tullessaan...

Linnosaaren reissut ovat nyt kesällä onnistuneet paremmalla onnella :)

Ja ai että Caino nauttii kun on koko saari tilaa juosta ja riehua. Temmeltää kanervikossa ja haistella luonnon - ja lintujen :)  hajuja. Viikonloppuna Caino intautui kahlailemaan omatoimisesti vedessäkin kun isäntäväki rakensi laiturin arkkua. Ihanaa kun näkee koiran katseesta kuinka se nauttii!!

Eka uintireissu...

Niin se lämmin kesä ajaa ihmisten lisäksi karvaiset kaverimme veteen. Ja nythän se olikin Cainolle miellyttävä (?) kokemus suht lämpimässä vedessä, että miten mukavaa on uida!! Ja hienostihan se sujui, noin niinkun luonnostaan. Lapset ihmetteli, miten koira pystyy uimaan tuosta vaan!!

Luonnetta tuntuu tytöltä löytyvän. Caino tekee asioissa aina ihan omat ratkaisunsa. Kun pyydetään luokse, se saattaa singahtaa juuri kohdalta täysin vastakkaiseen suuntaan. Kun käsketään istumaan, se pyörähtää iloisena selälleen.... ihan menee nappiin ;)  Mutta toiveissa on, että vielä joku päivä neidistä kasvaa tottelevainen fieldi. Ihana koira joka tapauksessa. Monta monta ilonhetkeä on vietetty yhdessä ja toivottavasti näitä hetkiä saamme jakaa vuosikausia eteenpäin.

Voi maailma kuinka ihana hän onkaan!!

Tänään ollaan vietelty kotipäivää, ensin aamupäivällä Caino sai olla Jounin mukana töissä - ja juosta siellä metsässä, ja nyt iltapäivällä neiti on viihtynyt uudella etuterassillamme luuta pureskellen, välillä nukkuen ja auringosta nautiskellen. Vaikka on hetkiä, että tuntuu virtaa ja höpsöjä juttuja koiralla riittävän jopa yli sietokyvyn - ei silti enää luopuisi tuosta pikkuotuksesta mistään hinnasta. On hän niiiiiin rakastuttanut meidät itseensä. Kunpa vain omat taidot riittäisi kasvattamaan/kouluttamaan tuosta mustasta "Cainokaisesta" mahdollisimman tasapainoisen aikuisen koiran.... 

25.5.2011 Cainon eka reissu Linnosaareen

Niin sitä vietimme jäiden jälkeen ensimmäisen illansuun saunasaaressamme ja Caino sai ensimmäisen kerran olla Buster-kyydissä. Luottavainen tyttö, ei ongelmaa veneessäkään. Caino juoksenteli saaressa nauttien oikein sydämensä kyllyydestä. Juho ja Jenni piti Cainolla vauhtia yllä ja tutkittiin oman tontin rajoja oikein koko perheen voimin. Mukava ilta aina siihen saakka, kun istuimme rauhassa rantakivillä nuotiolla kunnes yhtäkkiä Caino meni vaisuksi, haki vain paikkaa käydä makuulle Juhon takin päälle. Suupielet olivat valkoisen kuolan/vaahdon vallassa, niinkuin korvat, ja koko pikkukoira.. Jokin reaktio oli kyseessä, mutta vaikea sanoa, mistä oire aiheutui. Caino oli voipunut, ja veltto.. sitten tuli meille kiire pois saaresta. Laitaatsillan telakalle päästyämme soitimme päivystävälle eläinlääkärille, mutta sieltä suunnasta ei oikein apuja tuntunut tulevan. Kyllä me olimme peloissamme!! Lapset itkivät, ja niin itki kyllä vähän "äippäkin" siitä pelosta, että menetämme tuon pienen suloisuuden, ennenkuin meidän yhteinen elämämme on päässyt oikein kunnolla edes alkuun. Vaan oksetuksen, maidonjuonnin ja hiilitablettien myötä koira"vauva" tokeni, ja elelee elämäänsä entiseen malliin, iloisena ja riehakkaana - mutta selkeästi huomaa, että myös tottelevaisempana kuin vielä viikko-pari sitten. Tässä tuli opetus siitä itselle, että elämänlanka on niin hauras - se voi katketa niin arvaamattoman nopeasti - onneksi ei Cainon kohdalla sentään vielä.

Tänä aamuna Cainolla on ollut rankka päivä..

Ensiksikin aamusta äippä pesi Cainon.. siitä hommasta ei ihan kauheasti neiti tykkää. Seuraavaksi Jouni leikkasi neitosen kynnet - josta Caino tykkää vielä vähemmän. Eilinen oli ollut hauska päivä, kun Cainoa oli omat ja naapurin lapset juoksuttaneet/leikittäneet pitkään ulkosalla. Kyllä oli tyttö väsynyt päivän jälkeen.

Nyt Caino on päiväunilla, joten hyvä hetki laittaa Jenni juhlakuntoon rimpsuhameineen kaveri Vertin synttäreille. Caino nimittäin TYKKÄÄ kovasti mekkojen helmoista ;)

Uusia asioita opitaan...

Tänään kahden Cainon kanssa ollessa saimme keskittyä täysin toisiimme - ja sehän olikin otollinen hetki yhteisen luottamuksen rakentumiselle. Harjoittelimme pihalla vapaana oloa (meillä ei ole aidattua tonttia), ja aina kun Caino meinasi hävitä näköetäisyydeltä, tuli hän luokseni reippaasti kutsuessani nimellä. Sitten paljon haleja, pusuja ja iloista kehumista niin, että pieni hännänpää vispasi oikein supervauhdilla ;)

Istumis-käskyn Caino oppi helposti heti ensimmäisena viikonloppuna luonamme (vai liekö opetettu jo kasvattajan tykönä?!  :D ) ja TASSUA opittiin lykkäämään Vapun kunniaksi. Tänään harjoiteltiin MAAHAN- käskyä ja ai sitä riemua meillä molemmilla, kun se alkoi jopa sujua!!!! Fiksu tyttö.

Niin pienen pieni..

Näin pieni Caino oli, kun 8.4.11 hänet haimme. Kuva otettu kotimatkalla auton jalkatilassa. Vieressä pikku nallukka, jonka  matkaamme saimme kasvattajalta, ja tuota nallea on sitten rettuutettu yhden pienen koiravauvan edestä!!  :)

Haravointia ja lehtien jahtaamista

Niin sitä Cainon kanssa vietin aamupäivän ulkosalla haravoiden. Harava on mielenkiintoinen väline, sille on pitänyt haukkua ja äristä. Hyppiä karkuun ja hyökätä kiinni taas!! Hassu tyttö!  Ilahduttavaa oli huomata, miten hyvin Caino kesti näköetäisyydellä pihassamme irtiollessaan.. Ensimmäiset yhteiset viikot ovat kuluneet  ns."talon tavoille" opetellessa. Kaikista hienoin juttu on mielestäni se, että sisäsiisteys on Cainolla jo äärimmäisen hyvällä mallilla. - Vaan on siihen osuutensa ahkeralla ulkoiluttamisella aina heräämisten, leikkimisen ja syömisten välillä.
 Yöt on alusta saakka menneet loistavasti. Ikävöintiä ei ole esiintynyt missään vaiheessa ja neiti tupsahtaa sängyn viereen omalle pedilleen iltasella käskystä - ja yöllä hädän yllättäessä raapaisee ovea merkiksi. Aamuaurinko herättää Cainon joka aamu 4.55, jonka jälkeen on NIIN HIENOA aloittaa päivän leikit, riehumiset ja "puremiset".
- Nyt neiti on "kauneusunilla" rankan haravointirupeaman jäljiltä masu killallaan herkkuruokaa...