Ensimmäinen näyttely 24.3.2012

Cainon ensimmäinen näyttelykokemus koettiin Kerimäellä 24.3.2012. Päivä muodostui pitkäksi, ja neiti piti "herätellä" ennen kehää, mutta päivä oli odottamisen ja kaiken sen jännittämisen arvoinen. Caino sai ERI:n ja mukavan kokemuksen näyttelyn ihmeellisessä maailmassa. Satoja koiria ja ihmisiä ympärillä ja hienosti käyttäytyen Caino suoriutui ensimmäisestä näytelmästään. Nyt vain täytyy saada tytölle massaa lisää, sillä "hyvin kevyessä kunnossa" oli tuomarin kommentti.. 

Hyvä päivä, hyvä mieli!

Miusta on tullut jo iso neiti...

Niin se vain aika kuluu ja Caino on kasvanut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ilahduttava on ollut huomata, miten linnustaminen on mieleistä puuhaa. Voi sitä iloa ja hännän vispausta kun Caino pääsee tuoreille linnunhajuille!! Ja ensimmäinen Pyy saatiin ammuttua jo reilu kuukausi sitten. Kalalla olo kuuluu myös lempiasioihin. Kova tyttö kalojen perään ja silmä kovana, pää kallellaan verkoilla katsoo mitä verkosta nousee. Metsässä liikkuminen isännän kanssa päivittäin on kasvattanut jo mukavan jäntevät lihakset jalkoihin ja se pennunomainen hintelyys alkaa kadota. Kova tyttö Caino on edelleen kuljettelemaan sukkia, kenkiä yms. kiellettyä, mutta on ilo huomata että EI sana on alkanut saamaan oikean merkityksensä. Vieläkun opittaisi kulkemaan hihnassa "fieldimäisesti". Huoh.

Nyt alkaa pikkuhiljaa löytyä jo kuuliaisuuttakin :)

On ollut ihana kesä. Niin sitä vaan on kesän aikana opittu Cainon kanssa elämän perusasioita, kuten yksinoloa, tottelevaisuutta ja pikkusen uimistakin.. Tästä kaikesta ainakin muistona säpäleiksi purtu ja revitty ovi, kuvia kesäisistä Linnosaaren reissuista, märkä turkkia, laiturilta putoamista :D

Huolissaan olen ollut Cainon väriävaihtavasta turkista, joka on kesän aikana muuttunut yhä enemmän ruskeaksi. Mutta kasvattajalta sain lohduttavan kommentin, että pentukarvan vaihtumisen jälkeen musta väri syvenee  :)

Caino on persoona. Vahva sellainen. Se osaa olla niin suloinen, niin ihana fieldspanieli. Ja hetken kuluttua saa hermot kiristymään mitä vekkuleimmilla tempauksillaan. Pureminen on historiaa, ja suussa komeilee upean valkoinen hammasrivistö. Hampaiden pesukin tuntuu Cainosta mukavalle - kukapa ei haluaisi panostaa raikkaaseen suuhun.

Syksy tuo tullessaan enenevässä määrin yksinoloa töiden - ja koulun alettua, saa nähdä minkälaista tuhoa se tuokaan tullessaan...

Linnosaaren reissut ovat nyt kesällä onnistuneet paremmalla onnella :)

Ja ai että Caino nauttii kun on koko saari tilaa juosta ja riehua. Temmeltää kanervikossa ja haistella luonnon - ja lintujen :)  hajuja. Viikonloppuna Caino intautui kahlailemaan omatoimisesti vedessäkin kun isäntäväki rakensi laiturin arkkua. Ihanaa kun näkee koiran katseesta kuinka se nauttii!!

Eka uintireissu...

Niin se lämmin kesä ajaa ihmisten lisäksi karvaiset kaverimme veteen. Ja nythän se olikin Cainolle miellyttävä (?) kokemus suht lämpimässä vedessä, että miten mukavaa on uida!! Ja hienostihan se sujui, noin niinkun luonnostaan. Lapset ihmetteli, miten koira pystyy uimaan tuosta vaan!!

Luonnetta tuntuu tytöltä löytyvän. Caino tekee asioissa aina ihan omat ratkaisunsa. Kun pyydetään luokse, se saattaa singahtaa juuri kohdalta täysin vastakkaiseen suuntaan. Kun käsketään istumaan, se pyörähtää iloisena selälleen.... ihan menee nappiin ;)  Mutta toiveissa on, että vielä joku päivä neidistä kasvaa tottelevainen fieldi. Ihana koira joka tapauksessa. Monta monta ilonhetkeä on vietetty yhdessä ja toivottavasti näitä hetkiä saamme jakaa vuosikausia eteenpäin.

Voi maailma kuinka ihana hän onkaan!!

Tänään ollaan vietelty kotipäivää, ensin aamupäivällä Caino sai olla Jounin mukana töissä - ja juosta siellä metsässä, ja nyt iltapäivällä neiti on viihtynyt uudella etuterassillamme luuta pureskellen, välillä nukkuen ja auringosta nautiskellen. Vaikka on hetkiä, että tuntuu virtaa ja höpsöjä juttuja koiralla riittävän jopa yli sietokyvyn - ei silti enää luopuisi tuosta pikkuotuksesta mistään hinnasta. On hän niiiiiin rakastuttanut meidät itseensä. Kunpa vain omat taidot riittäisi kasvattamaan/kouluttamaan tuosta mustasta "Cainokaisesta" mahdollisimman tasapainoisen aikuisen koiran.... 

25.5.2011 Cainon eka reissu Linnosaareen

Niin sitä vietimme jäiden jälkeen ensimmäisen illansuun saunasaaressamme ja Caino sai ensimmäisen kerran olla Buster-kyydissä. Luottavainen tyttö, ei ongelmaa veneessäkään. Caino juoksenteli saaressa nauttien oikein sydämensä kyllyydestä. Juho ja Jenni piti Cainolla vauhtia yllä ja tutkittiin oman tontin rajoja oikein koko perheen voimin. Mukava ilta aina siihen saakka, kun istuimme rauhassa rantakivillä nuotiolla kunnes yhtäkkiä Caino meni vaisuksi, haki vain paikkaa käydä makuulle Juhon takin päälle. Suupielet olivat valkoisen kuolan/vaahdon vallassa, niinkuin korvat, ja koko pikkukoira.. Jokin reaktio oli kyseessä, mutta vaikea sanoa, mistä oire aiheutui. Caino oli voipunut, ja veltto.. sitten tuli meille kiire pois saaresta. Laitaatsillan telakalle päästyämme soitimme päivystävälle eläinlääkärille, mutta sieltä suunnasta ei oikein apuja tuntunut tulevan. Kyllä me olimme peloissamme!! Lapset itkivät, ja niin itki kyllä vähän "äippäkin" siitä pelosta, että menetämme tuon pienen suloisuuden, ennenkuin meidän yhteinen elämämme on päässyt oikein kunnolla edes alkuun. Vaan oksetuksen, maidonjuonnin ja hiilitablettien myötä koira"vauva" tokeni, ja elelee elämäänsä entiseen malliin, iloisena ja riehakkaana - mutta selkeästi huomaa, että myös tottelevaisempana kuin vielä viikko-pari sitten. Tässä tuli opetus siitä itselle, että elämänlanka on niin hauras - se voi katketa niin arvaamattoman nopeasti - onneksi ei Cainon kohdalla sentään vielä.